10. helmikuuta 2018

Ja vaikka väkisin ja vaikka väkisin mä käynnistäisin sun sydämen...

Vuosi on alkanut hyvin ja edellisessä postauksessa kerroin, että olen aloittanut opiskelun Sosiaali- ja terveysalalla. Valintaani en kadu, sillä sairaanhoitaja on vahva haaveammattini, johon tahdon kyllä pyrkiä. Lähihoitaja koulu on hyvä pohja sairaanhoitaja opintoihin, vaikka hyväksilukuja en ehkä paljoa saa.

Luokan kanssa on käynyt hyvä tuuri, sillä meidän luokka on kyllä yksi parhaimmista, mikä mulla on koskaan ollut. Oman mielipiteen voi sanoa pelkäämättä, että mitä tapahtuu tai uskaltaa olla oma itsensä eikä tarvitse pelätä mitään. Kaveri löysi kappaleen, joka kuvaa luokkaamme ja linkitän sen sanat loppuun. Tämän nykyisen luokan kanssa on ilo viettää seuraavat pari vuotta.

Mieliala menee vuoristorataa, mutta luulen että selviän kaikesta sillä elämässä olen oppinut asenteen ratkaisevan. Ilman asennetta ei vain pärjää elämässä. Asenne on monessa elämän risteyskohdassa suurin ratkaiseva tekijä, sillä jos jää makaamaan suohon, ei sieltä koskaan nousekaan, jos ei ole asennetta. Olen useasti meinannut luovuttaa, mutta olen vain päättänyt, että asenne on tärkeä. minkä avulla nousee.

Loppuun kuvia menneestä tammikuusta ja helmikuun alusta. Niitä ei ihan kauheasti ole, mutta näillä mennään. Loppuun myös se laulu, jonka mainitsin ja mistä tuo otsikko on.



tajusin kuun alussa mun hiusten
kasvaneen ihan sikana...Pitäsköhä
vähä leikkaa??

Kisu pulkkailee

Vietettiin Ilarin synttärei viime viikon-
loppuna ja tein Pätkiskakun


Väsyny johtaja- Tammikirkko 28.1

Aloitin Joulukuussa bujoilun



Kahvii menee
paljo koulus ja
teetä

ARKI ALKOI 8.1

Menossa Mehukatti Lastenmaailmaan

Eliaksen kaa seikkailuu


Loppuun vielä se laulu, joka kuvaa luokkaamme. 

LAURA NÄRHI - SUPERSANKARI

Sä istut takki päällä olkkarissa Mä katon kun sä solmit kengännauhoja Mä sanon, että alkaa satamaan Sä sanot, että ihan miten vaan Kuinka voisi muka hetki seuraava Ehjän rikkoa, meidät tuhota Auto venaa sua tuolla alhaalla Etkä silti pysty sitä tajuumaan Leikkaisin sut irti kolariautosta Raahaisin ulos palavasta talosta Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin Mä käynnistäisin, sun sydämen Nostaisin kopteriin hyökyaallosta Kokonaiseks ompelisin paloista Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin Mä käynnistäisin, sun sydämen Sä jahtaat jossain naista parempaa Mut oisit voinut katsees kohottaa Ja silloin nähdä silmissäni sen Että puolestasi tekisin kaiken Sä annoit periks kesken tarinan Ja kaiken halusit, helpoksi muuttuvan Läpi tornadojen vierelläsi Kulki kokoajan supersankari Leikkaisin sut irti kolariautosta Raahaisin ulos palavasta talosta Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin Mä käynnistäisin, sun sydämen Nostaisin kopteriin hyökyaallosta Kokonaiseks ompelisin paloista Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin Mä käynnistäisin, sun sydämen (Sun sydämen) Sun sydämen Leikkaisin sut irti kolariautosta Raahaisin ulos palavasta talosta Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin Mä käynnistäisin, sun sydämen Nostaisin kopteriin hyökyaallosta Kokonaiseks ompelisin paloista Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin Mä käynnistäisin, sun sydämen (Sun sydämen)


Toi vaan kuvaa meidän luokkaa. Nyt meen jatkaa kouluhommii

-Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoikaa, sillä otan mielelläni asiallisia kommentteja vastaan (: