Lähihoitaja- en kommentoi

Moikkelis moi!

Täällä taas pitkästä aikaa ja paljon onkin tapantunut viime aikoina. Hyvää ja sitten taas sellaista mikä on hajottanut mielenterveyttä sekä saanut miut latistumaan entisestää mutta tulevaisuus yrittää antaa vihreää valoa ja näyttääpi siltä, että asiat alkavatkin jo sujua.


Partio on minulla vienyt paljon aikaa, sillä vastuu kasvoi vuoden alusta, sillä minusta tuli lippukunnanjohtaja. Partio on minulle tällä hetkellä yksi erittäin tärkeä voimavara. Keväällä häämöttää akelakurssi, sekä sudenpentujen kanssa Tammileiri XVII. Suunnittelin meneväni sinne lähijohtajaksi. Leirielämä on se mistä eniten nautin partiossa sillä siellä oppii aina itsestään sekä johtajuudesta kaikkea uutta kivaa. Sellaista joka voi hyödyttää tulevaisuudessa. 

Huomaan myös että viimeaikoina olen oppinut johtajuudesta sekä itsestäni paljon uusia asioita. Lähinnä kasvattavia, mutta toisaalta myös sellaisia mitkä auttavat minua ymmärtämään itseäni sekä omaa tapaa johtaa porukkaa. Olen johtanut kohta 12 vuotta, mutta en silti koe olevani valmis johtajana tai edes kasvattajana. 






Tein yhteishaun eilen ja kuinka ollakkaan oli taas vaikea miettiä sitä oikeaa järjestystä. Sitä minne haluaa eniten. Tässä hakuvaihtoehtoni: 

1. Sairaanhoitaja- Satakunnan Ammattikorkeakoulu, Pori
2. Sairaanhoitaja - Turun Ammattikorkeakoulu, Turku
3. Sosionomi- Satakunnan Ammattikorkeakoulu, Pori
4. Sairaanhoitaja- Vaasan Ammattikorkea koulu, Vaasa
5. Sosionomi- Turun Ammattikorkeakoulu, Turku
6. Sosionomi - Vaasan Ammattikorkea koulu Vaasa

Oli erittäin vaikeaa miettiä kahdesta unelmasta se mitä oikeasti tahtoo eniten. Tai se että  opiskelupaikan siunaantuessa minne on valmis muuttamaan. 
Vaikeaa on myös se, että kun oppilaitoksissa on eri pääsykokeet niin saada pääsykokeet sujumaan ja ehkä saada opiskelupaikka. Turku ja Pori voivat olla hankalia päästä sillä hakijoita on paljon. Nyt pitää vain lukea esivalintakokeeseen joka on 24.4.


Mietin että lähempänä kesää julkaisisin taas oman SUMMER BUCKET LIST 2019. Voisin keksiä tavoitteita kesälle 2019. Se millaisia ne ovat en vielä tiedä, mutta luulen että mielenterveyteni edistäminen on suuressa keskiössä, sillä haluan saada mielenterveyteni eheämmäksi, jotta elämässä pääsisi eteenpäin eikä olisi jatkuvia solmuja, joita pitää selvittää. 

Erosin siis koulusta 28.2. ja se oli minulle raskas, mutta pakollinen päätös, sillä en olisi voinut jatkaa koulua tällä voinnilla. Koen että hoitoala on minun kutsumus, mutta se kuinka loppu olen tällä hetkellä vaikuttaa minun oppimiseen eikä ihmisten hoitamisesta tule mitään. Jos itse on ihan palasina, on vaikeaa auttaa ja tukea muita. Koulu oli minulle tällä hetkellä liian suuri ponnistus. Muistan kuitenkin ikuisesti tuon ihanan luokan, jonka kanssa aloitin lähihoitaja opinnot sekä tulevaisuudessa aion pitää yhteyttä ainakin osaan. 



Aloitan 1.4 Liedon Kisällikellarissa kuntouttavan työtoiminnan sekä käyn tällä hetkellä parissa Etsivän nuorisotyön avoimessa ryhmässä.Minulla on ollut onneksi paljon ihmisiä tukena tämänhetkisiin menetyksiin sekä oman itseni ehostamiseen. Olen saanut monelta taholta paljon tukea sekä voimaa mennä ja puskea eteenpäin. Kavereihin tulee pidettyä kauhean vähön yhteyttä ja se tuntuu harmittavan. Erityisesti hyvä ystävä ja hänen kanssa juttelu on jäänyt, sillä hän ei tiedä minun tämän hetkistä vointia. Osalta kavereista olen saanut voimia sekä tukea. Hoitaja käynnit 2 viikon välein edesauttavat paranemista. 

SUPERTREENIT 2019
ÄITIN KANSSA

VAMMAUTUNUT TIKRUNPENTU
PERHEPARTIOSSA

VIIMEINEN PÄIVÄ KOULUSSA 28.2

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Voimaannuttavaa kevättä teille lukijoille
-M

Mitä tapahtuu, Olen hereillä, Eikä kukaan muu tunne mua niinkuin sä...

HEI KAIKKI!

Täällä taas kirjoittamassa blogia. Mietin juuri, että lukeeko tätä enää kukaan, että kannattaako minun kirjoitella tänne enää. No mulle tää blogi on yksi tapa purkaa ajatuksia ja mietteitä. Viime aikoina on ollut puolin ja toisin raskasta sekä välillä tuntuu, että voimat hiipuvat ihan täysin eikä ole yhtään voimia jatkaa eteenpäin. Minulla on ne muutamat jutut kuitenkin, mitkä saavat minut pysymään jaloillaan. ne ovat KOULU JA PARTIO

Viime aikoina on tapahtunut muutoksia partiorintamalla. Syyskokous oli parisen viikkoa sitten ja siellä valittiin lippukunnan uusi hallitus vuodelle 2019. Nykyinen lippukunnanjohtaja on ollut virassaan jo tämän kauden jälkeen kahdeksan vuotta. Hän siis luonnollisesti halusi luovuttaa pestrin jollekin muulle henkilölle joten minusta siis tuli LIPPUKUNNANJOHTAJA kaudelle 2019.  Samoin perhepartio toiminta sai hyvän vastaanoton lippukunnassamme ja se rullaa hyvin. Huomenna on perhepartio kokoontuminen ja meinasin kysyä, että saanko ottaa kuvia blogiini ainakin tuotoksista, sillä teemme heijastimia ja pidämme nyyttärit, sillä tämä on syksyn viimeinen kerta ja pidämme sen takia pienimuotoiset pikkujoulut yhdessä perheiden kanssa. Keväällä jatkan perhepartiota ja toiveena oli perheillä, että se olisi kaksi kertaa kuussa. 

Koulussa menee myös suhteellisen hyvin. Päiväkoti työssäoppiminen ei mennyt ihan  suunnitelmien mukaisesti, mutta siitäkin selvittiin. Suoritan sen joskus myöhemmin vielä kokonaisuudessaan. Kyselen että olisiko se mahdollista suorittaa koulunkäynninohjaajan tehtävissä ja onko sen pakko olla päiväkoti, sillä koin, että päiväkoti ei ehkä ole minun oikea paikkani. Olen vahvimmillani isompien lasten kanssa eikä pienet lapset ole ihan juttuni. Haave lastentarhaopettajasta jäi, sillä en kokenut sitä omakseni.

Tällaista siis viime aikoina. Nyt kuvia menneestä. 

ELIAS NINJA

JOULUKAMPANJA PÄÄLLIKKÖ-18

ASTA

Rok kurssilla kouluttajana

Puut jo pursuu omenoista punaisina puolukoista, sammalmättäät kutsuvat....

Moi kaikille!

Aikaa on vierähtänyt tuhottomasti siitä kun oon avannu bloggerin hallintapaneelin viimeksi, mutta eipä tässä ole  mitään tapahtunutkaan sen kummallisempaa. Koulu jatkui elokuussa ja ensi viikolla pitäisi mennä päiväkotiin työssäoppimaan. Syksy on mennyt erittäin kiireisesti ja kiire jatkuu ainakin jouluun saakka, jospa jouluna saisi hengittää ja rauhoittua. Näillä näkymin pitäis jouluna suorittaa hoidon ja huolenpidon näyttö ja työssäoppiminen loppuun.

Musta tuntuuu että nyt olisi järkevintä kuvien antaa kertoa menneistä, koska on niin paljon tapahtunut kaikkea sillä välin kun en oo kirjotellu mitään.

Laulettiin eliaksen kanssa äitin ja ilarin häissä
Sydän jota rakastan-Juha Tapio

Mun kampaus

Oltiin Muumimuseossa heinäkuus

Leirielämää #KESIS2018

Nyt menen juomaan lämmintä mehua, jotta paranen ensiviikosi että pääsen päiväkotiin. Ääni ihan kuollut. Flunssan taltutus vinkkejä tarvitseen.

Mari

Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata...

HEI!!!

Tässä viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon ikävämpiä ja iloisempia asioita. Siitä on jo melkein kuukausi kun avasin viimeksi bloggerin enkä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Koulu vienyt tuhottoman paljon aikaa sekä siviilissä että koulussa olen aika väsynyt, sillä eihän sitä vapaa-aikaa ihan kovin paljon tässä kohtaa ole. No aika on kuitenkin mennyt tosi nopean partion ja koulun parissa.

Mun uusi suosikki- HESEn lämmin soijasalaatti

ENSIAPUKURSSI DAY 2

Koulussa on ollut paljon käytännön harjoittelua, ja olemme harjoitelleet mm. hengityksen tarkkailua ja toimia miten sitä voikaan tarkkailla. Alla pari kuvaa meidä hengitysharjoitus päivästä 16.3

Liman tyhjennys keuhkoista

hengitysmaski

                                                                                               

Happiviikset

Tästä se päivä alkaa...

Harjoittelimme myös keuhkojen kuuntelua...

Tästä alkamassa Partio viikon-
loppu

Tämän seuraavan viikonlopun vietin partiossa Sampokurssilla ja oli tosi mukava viikonloppu, sillä opin tosi paljon uutta. Esimerkiksi suunnistamaan kompassin avulla, käyttämään myrskylyhtyä ja pystyttämään sek purkaamaan laavun. Opin myös uusia partiolauluja ja laululeikkejä.  Samana viikonloppuna myös myllyssä oli PAW PATROL- hauvat, mutta en päässyt itse partiojuttujen takia mukaan. Tässä kuitenkin hauvat.

Samppa ja Elias

Vainu ja Elias

Mennyt viikko on kaikinpuolin ollut erittäin raskas, sillä olemme käsitelleet raskaita aiheita sekä harjoitelleet kuolevan potilaan hoitoa. Tunteet ovat olleet erittäin vahvasti läsnä. lloa ja surua on mahtunut rutkasti menneeseen viikkoon. Maanantaina puhuttiin omista heikkouksista, vahvuuksista ja kehityshaasteista esineiden kautta, joka oli erittäin raskasta molemmin puolin, sillä edes rakkaimmat ystäväni eivät tiedä näitä asioita minussa. Raskasta puhua ensimmäisen kerran lähes tuntemattomien ihmisten kanssa, jotka olen tuntenut vasta muutamia kuukausia. Tiistaina kuolevan potilaan hoito. Keskiviikkona alkoi rakkautemme lääkelaskut...jee, mutta ei ne nii vaikeita ole, kuin aluksi luulin. Aika helppoja ne ovat. Suurimpia ongelmia tässä on tunteissa ja lääkehoidossa, jossa olen ihan ulkona. Torstaina oli viimeinen toimintatorstai seurakuntatalolla. Perjantaina näin Lilliä ja vahdin poikia, kun äiti ja Ilari saivat omaa aikaa. Alla kuvia

Menossa ToToon.

Annoimme asiakkaille

Takateksti edellisestä

Viiru on ollut tosi paljon seurana
kun on ollut herkt tunteet

Yksikkömuunnoksia..opin ne

Virpomisoksia annoimme myös

Aikoja sitten tehty, mutta piristää silti

Näistä olen ihan pihalla #lumiukko

Astuliini

Kylmä

Ensiviikolla on pääsiäinen ja koulua joka päivä neljään. No selvitään. Ensi viikolla on myös lääkelasku koe, jossa pitää olla 100% oikein....iiiiik. Nyt meen laskee lääkelaskui ja lukemaan lääkehoitoa.

- Mari <3

Että mitähän vittua, mulla alkaa huumori loppua, kiva et on kavereita...

Viikonloppu on mennyt lukiessa psykologian tenttiin hermoston neuropsykologiaa. Aika mielenkiintoa herättävää vaikka hyvin sekavaa. Ensi viikosta en viel tiedä, mitä tuopi tullessaan, koska lukujärjestys muuttuu päivän välein. Ensin piti olla maanantaina ja tiistaina EA-koulutus, mutta nyt ilmeisesti maanantai ja torstai tai sitten perjantai. Wilmaankaan ei pääse tarkistelemaan lukujärjestystä.

Tällä hetkellä taas ärsyttää kaikki. Vituttaa ja itkettää. Koulutehtävät erityisesti tuo psykologia on vaan niin raskasta etten jaksa sitä yhtään, mutta ihan pakko lukea sitä, koska mähän aion päästä siitäkin tentistä ekalla läpi. Jotenkin tulee välillä mieleen viimeisin keino luovuttaminen, mutta minähän en luovuta, koska tärkeintä on ASENNE. Sillä selviää pitkälle. Ilman sitä ei pärjää elämän vaikeimmistakin hetkistä. Ei saa luovuttaa unelmien eteen. Unelmanani  on sairaanhoitaja ja aion myös opiskella sairaanhoitajaksi enkä luovuta nyt kun olen menossa kohti tätä unelmaa. Psyykkeen pettäminen on vain yksi mutka ja taas jatketaan kohti unelmaa, kun ollaan ladattu akkuja.

Loma on kohta ohi ja tiistaina on taas aika palata kouluun. Keskiviikkona on psykologiaa ja torstaina toimintatorstai, jossa menemme mittailemaan siellä käyvien asiakkaiden verenpainetta ja puhumaan heille ravintosuosituksista. Mukavaa päästä ikäihmisten pariin, kun voi olla oma iloinen itsensä  ja heidän kanssa toimiessa tulee vain tosi hyvä fiilis ja onnistumisen kokemus, kun heidät saa hymyilemään. Tuolijumppa mitä olimme pitämässä viime viikolla oli mukava kokemus, sillä kaikki lähtivät innokkaasti mukaamme jumppaamaan. Jollain tavalla odottaa seuraavaa toimintatorstaita sekä työssäoppimista ikäihmisten parissa, vaikka se on fyysisesti tosi raskasta nostella heitä. Siitä huolimatta odotan, vaikka vanhukset eivät ole se mihin erikoistun. Aika vahva on nyt Sairaanhoito ja huolenpito ja siitä sairaanhoitajaksi

Tulipa tylsä kuvaton postaus, koska mobiilissa ei pysty liittämään kuvia...tylsä. Nyt mä meen lukemaan ehkä psykologiaa ja juttelemaan kaverin kanssa skypeen. Pidetään opintopiiri tai sitten ei ja jutellaan ihan muuta. No näkymisiin

-Mari

On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan...

Aika on mennyt taas hyvinkin nopeasti ja talviloma alkaa olemaan jo ohi. Onneksi vielä kolme päivää vapaata. Maanantaina kun on vapaata koulusta. Tiistaina koulu jatkuu ensiapukoulutuksella. Paljon on opittu uutta sekä joitakin vanhoja asioita kertaatunut. Lähinnä psykologian osalta on kertaantunut vanha, koska kävin lukiossa tuon kurssin.

Mieliala menee kun mikäkin vuoristorata, mutta asenne auttaa jaksamaan. En aio luovuttaa ennen kun on pakko. Maanantaina olin Eliaksen kanssa Lillin luona. Kävimme Lillin kanssa Ikeassa ja Elias oli leikkimässä. Ostin Eliakselle pehmokissan, jonka hän nimesi Jessiksi...postimies Paten kisulihan se sitten taitaa olla

Keskiviikkona olimme seikkailemassa Leevin ja Eliaksen kanssa, sillä menimme uimaan yhdessä koko perhe. Oli mukavaa vietellä aikaa yhdessä, sillä harvemmin pääsemme koko perhe tekemään jotakin yhdessä. OLi ihan hauska päivä. Keskiviikosta ei ole kuvia

Loppuloma meneekin mukavasti oppimistehtäviä tehden ja tenttiin lukien, sillä 7.3 on psykologian tentti. Ei tule menemään läpi vaikka lukisinkin.

Matikan vihko

Loppuun kuvia meidän pistelypäivästä eli viime viikon tiistaista ja torstaista. Minä piikkikammoisena myönnyin että kaverini saa pistää minua. Tässä pari kuvaa, jotka kuvaavat aika paljon fiiliksiäni siitä. Maanantaina kun oli rokotukset tuli paniikkikohtaus kun kaverit alkoivat puhua piikeistä.  Onneksi eräs ihana luokkakaverini tuli kanssani sinne terveydenhoitajalle eikä tarvinnut mennä yksin. Mä selvisin niistä hengissä. Loppuja pistoksia odotellessa. Ne jotka ovat jäljellä on ne pahimmat...subcutikseen eli ihonalaiskudokseen pistäminen, lihakseen pistäminen ja kanylointi...Ne tulee olemaan mulle kova paikka. Nyt ne kuvat:

Kaveri piikitteli mua sit urakalla...

Äääk. kohta se pistää

Nyt pitää jatkaa lukemista ja kohta nukkumaankin pitää mennä.

-Mari