Täällä mää kirjoittelen hyppytunnilla. Meillä oli se ruotsin koe ja mä tein sen niin mä joudun oottaa tunnin että alkaa kemian tunti. Mä en sinne edes haluaisi, mutta sinne on pakko mennä ja isäni ei anna lopettaa sitä kurssia. Syy siihen miksi en tahdo mennä on se, että ryhmä on aivan syvältä ja työrauha vielä syvemmältä. Kukaan ei kuuntele opettajaa ja kaikki huutavat hänen päälleen. Siitä ei ole mitään hyötyä jos käy tunneilla mutta joutuu opiskelemaan kaiken itse kotona. Mä kysyin yhden yksinkertaisen kysymyksen: MIKÄ ON FOTOSYNTEESI? Mulle naurettiin kun kysyin. Kyllä minä nyt tiedän että se on YHTEYTTÄMINEN, mutta en siinä kohtaa sitä tiennyt. Siellä on PE1 ryhmästä kaikki levottomimmat tyypit. MÄ EN HALUA SINNE; MUTTA PAKKO ON MENNÄ VAIKKA EI TAHDO!!!!!!!!!!!
Mun pitäsi mennä tekemään LÄKSYT mutta minua ei kiinnosta ne pätkän vertaa. Mietin tässä pitäisikö lähteä etsimään LINJAVASTAAVAA, sillä minulla on hänelle asiaa siitä KEMIASTA. Sinne en aio mennä. Mulle nauretaan koko ajan. Olenko mukamas sen arvoinen, että mulle kuuluu nauraa kaikkialla missä olen. Mä en kohta tahdo liikkua misssän kun kaikkialla mulle nauretaan. On turhauttavaa lähteä uuteen kouluunkin ensi syksynä, sillä mua pelottaa mun tulevaisuus sen suhteen mitä se tuo tullessaa.
Mitä mä teenn tulevaisuuteni kanssa. Mietin pohdin, itken ja pelkään.
Mutta nyt ne tylsät läksyt. Katsotaan jos illalla vielä postaus ja video lemppari vaatteista. en lupaa, mutta yritän kuvata videon...
-M
Jos lukio ei tunnu oikealta vaihtoehdolta, niin olisiko esimerkiksi sosiaali- ja terveysala yhtään sopivampi? Pääsisit sen koulun käyneenä esimerkiksi päiväkotiin töihin ja myöhemmin voisit kouluttautua ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa vielä pidemmälle.
VastaaPoistaUsein juuri ammattikoulun sosiaali- ja terveysalalta jatketaan ammattikorkeakouluun jatko-opintoihin.
Onpa ikävää, että sulle nauretaan koulussa. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sellaista! Ota kuitenkin huomioon, että ryhmässäsi on paljon 'keskenkasvuisia' nuoria, eivätkä he ymmärrä mitä tekevät. Varmasti myös he kasvavat vuosien saatossa ja myöhemmin katuvat tekojaan.
Tsemppiä sulle!